Koulumuistoja, paljonko on 1-1?

Mitähän mahtoivat miettiä ne varakkaat tehtailijat ja kartanonomistajat, jotka omilla rahoillaan perustivat kouluja kansalle 1850-luvun Suomessa? Investoivat johonkin, mikä ei tuottanut minkäänlaista voittoa heidän liiketoimilleen?

Mitä ajatteli Suomen eduskunta, kun se vuonna 1921 sääti yleisen oppivelvollisuuden, vaikka 80% väestöstä toimi maataloudessa, jossa kirjatietoa ei niin tarvittu? Entä mikä mahtoi olla ideana peruskoulu-uudistuksessa 1972, kun maksullinen oppikoulu ja maksuton kansalaiskoulu yhdistettiin yhteiseksi, maksuttomaksi peruskouluksi?

Minun isäni pääsi vain kiertokouluun 1930-luvun Evijärvellä, koska kunnalla ei ollut varaa pystyttää omaa koulua. Kiertokoulua käytiin aina pari kuukautta, sitten oltiin pari kuukautta vapaalla, kun koulu vietiin toiseen kylään. Kunta säästi rahaa ja oppilaat saivat jotenkuten luku- ja laskutaidon. Koulu oli puulämmitteinen ja oli oppilaiden tehtävä hakata halot ja lämmittää koulu välituntien aikana.

Kun katson isäni kiertokoulutodistuksia, niissä on lähinnä viitosia ja kuutosia. Ällistä se ei ollut kiinni, koska paljon myöhemmin (sodan hukkaaman nuoruuden jälkeen) hän valmistui kurssinsa priimuksena rakennusmestariksi, ainoana kansakoulupohjalta. Kaipa se vaikutti, kun koulua käytiin vain puolet ajasta, joka siihen oli opetussuunnitelmassa tarkoitettu.

Äitini kansakouluvuodet osuivat sotavuosiin 1940- 1945. Kajaanin Mainuan kylällä käytiin koulua säännöllisen epäsäännöllisesti, ja varmasti puutteellisilla tarvikkeilla. Äiti jäi ilman kunnon koulutusta, ja nuorena lapsia saatuaan myös ilman kunnon ammattia.

Minä aloitin kansakoulun v. 1966 Sarkolan koulussa Kouvolassa.

Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa, n. 5 tuntia päivässä. Sain siis 30 tuntia viikossa opetusta siinä missä nämä nykyiset saavat vain 20.  Jatkoin kansakoulua Kaunisnurmella ja Tornionmäessä, kunnes pääsin oppikouluun Kouvolan tyttölyseoon v. 1970. Oppikoulussa oli kallis lukukausimaksu, kalliit oppikirjat ja maksullinen ruokailu. Minun piti käydä ruokatunneilla kotona syömässä, ettei mennyt rahaa ruokaan. Luokat olivat isoja 40 oppilaan luokkia, mutta koulukulttuuri ja opettajan auktoriteetti huolehtivat työrauhasta. Ehkä sekin vaikutti, että osa porukasta oli jo pääsykokeissa karsittu kansalaiskouluun.

Tyttökoulussa oli se hyvä puoli, että perinteiset roolimallit eivät rajoittaneet meitä: kaikissa porukoissa ja luokissa johtavat tyypit olivat tyttöjä. No, lukioon menin kuitenkin viereiseen poikalyseoon. Ehdin juuri ja juuri lukioon, ennen kuin peruskoulu tuli Kouvolaan.

Niin se peruskoulu. Aluksi parjattu ja kiistelty, sittemmin maailman parhaat Pisa-tulokset tuottanut järjestelmä. Se laadittiin antamaan kaikille mahdollisuus laajoihin tietoihin ja taitoihin, estämään eriarvoisuutta.

Vaan mikä siinä lie, että suomalaislasten Pisa-tulokset ovat tulleet alaspäin viime vuosina.

Miten ollakaan, kunnissa joissa on pitkään säästetty koulusta (kuten Vantaalla) ovat oppimistulokset heikentyneet valtakunnallisten tasokokeiden mukaan. Koulupudokkaiden ja koulussa kovin kehnosti pärjäävien koululaisten määrä on lisääntynyt. Nyt 30.000 peruskoulun päättänyttä nuorta lojuu jossain tekemättä mitään. 8 % joka ikäluokasta syrjäytyy, eli ei saavuta riittäviä luku- ja laskutaitoja pärjätäkseen tietoyhteiskunnassa. Jokin siellä peruskoulussa ei enää toimikaan niin hyvin.

Päättäjät ovat ymmällään. Juurihan meillä täällä hallitusohjelmassa on kirjattu huippukoulutustavoitteet. Ja kunnankin sivistystoimen strategiassa lukee että ”monialainen kasvatuksen ja koulutuksen uudistaja ja edelläkävijä, kasvun ja oppimisen tuen vahvistaminen, perusopetuksen laadun ylläpito,  kansainvälisyyden, kielitaidon ja monimuotoistuvan toimintakulttuurin kehittäminen… jne”

Mitä enemmän noita korulauseita kuulen, sitä enemmän alan toivoa takaisin 1850-luvun patruunoita, 1920-luvun eduskuntaa tai 1970-luvun koulunkehittäjiä. He sentään tekivät sen mitä sanoivat tekevänsä.

He maksoivat, he järjestivät, he kehittivät, he valvoivat. Koulutusta paremmaksi. Eikä huonommaksi. He ymmärsivät, mikä merkitys koko kansan sivistämisellä on, sekä miten se saadaan aikaiseksi.

Investoimalla reippaasti koulutukseen he nostivat suomalaiset köyhistä ja takapajuisista torppareista muutamassa kymmenessä vuodessa korkeasti koulutetuiksi ja vauraiksi älytuotteiden keksijöiksi.

Mutta nykyiset päättäjät, yhteiskunnassa joka on vauraampi kuin koskaan, eivät vaan raski satsata rahaa koulutukseen. Luulevat että sieltä hedelmät kypsyvät ihan ilman hoitoa ja kastelua. Kuvittelevat, että ruuvia voi kiristää loputtomiin ja silti saada fantastisia tuloksia.

Laskevat, että vähentämällä opettajia ja oppitunteja saadaan parempia, jopa huipputuloksia.

Jokin tässä nyt mättää. Minulle opetettiin kyllä vähennyslaskua ihan eri tavalla. Minulle ei opetettu, että 1-1 on 2. Vaan se on nolla, valitettavasti.

Jos olet samaa mieltä, että koulusta ei voi enää leikata, allekirjoita Näpit irti koulusta –adressi, ja tule mukaan Facebook-ryhmään: Näpit irti koulusta.

http://www.adressit.com/napit_irti_koulusta_vantaa_2012

Aiheet:

2 kommenttia artikkeliin "Koulumuistoja, paljonko on 1-1?"

  1. Timo Arpiainen sanoo:

    Älkää päättäjät tyrikö nyt !

    1. Vaula Norrena sanoo:

      Kun pääsisikin päättämään!
      Harvoin tekee mieli päästä diktaattoriksi, mutta tällaisen absurdiuden edessä se käy mielessä.