Veteraania muistaen

 

Alikersantti Yrjö Norrena tähystyspaikalla ja vapaalla

Alikersantti Yrjö Norrena tähystyspaikalla ja vapaalla

 

Suomen Armeijan kuva-arkisto on julkistanut harvinaisia värikuvia sodasta.

Minä julkistan muutamia kuvia isäni Yrjö Norrenan sota-albumista, jospa joku osaisi kertoa niistä enemmän kuin minä?Yrjö Norrena Sotilaspassi kansi_0001Yrkki lähti sotaan seikkailunhaluisena nuorukaisena, ilmoittautui palvelukseen alaikäisenä ja hyväksyttiin rintamalle nipinnapin 18-vuotiaana.

Hänet määrättiin 25.9.1941 jalkaväkirykmentti 52:een ja siirrettiin sieltä 25.9.1943 Jääkäripataljoona 5:een. Hän taisteli eturintamalla Syvärillä, Itä-Karjalassa ja Vuosalmella, jossa hän haavoittui pahasti 19.7.1944.

Yrkki ei koskaan halunnut puhua sodasta. Jossakin 20-30 ikävuoteni välillä sain hänet kuitenkin houkuteltua kertomaan jotain ja näistä muistiini jääneistä murusista koetan nyt koota kuvaa. Onko näissä muistumissani mitään perää, kysyn teiltä jotka tiedätte enemmän?

Yrjö Norrena sotakuvia Kannakselta3

Jatkosodassa heidät pantiin ensin hyökkäämään ja valloittamaan alueita Itä-Karjalassa: Syvärillä, Pyhäjärvellä, Petroskoissa, Aunuksessa. He etenivät kyliin, ottivat sotavankeja, valloittivat isoja alueita.

Venäläisiä otetaan sotavangeiksi

Venäläisiä otetaan sotavangeiksi

Sitten sota juuttui asemasodaksi.

Kulutettiin aikaa, pidettiin paikkoja, rakenneltiin korsuja, järjestettiin jopa köydenvetokilpailuja ja laulukonsertteja. (Näistä on hauskoja kuvia SA-kuvassa)

Välillä taisteltiin sen verran, että pidettiin asemat.

Ei se mitään kevyttä silti ollut. Koko ajan sai pelätä venäläisten pistoiskuja ja kranaatteja.

Venäläisten kranaatteja oli mm. köytetty puihin niin, että jos huolettomasti puuhun nojasi, koko seutu lensi ilmaan.

 

Yrjö Norrena sotakuvia Kannakselta JP 5Venäläiset myös kaivautuivat lumen alle ja kaappasivat suomalaisten hiihtoporukasta viimeisen jonossa hiihtävän sotavangiksi.

Isäni oli ryhmänjohtaja, joten hän hiihti jonon viimeisenä tai ensimmäisenä, koska  ne olivat pelätyimmät paikat.

Jatkosodassa suomalaisilla ei lie ollut tarpeeksi sotakalustoa, ammuksia ja miehiä, jotta olisivat pystyneet tekemään asiasta sen selvempää.

 

Venäläisillä oli. Kesäkuussa 1944 he viimein aloittivat suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella. Rymistivät järjettömällä tulivoimalla, pommeilla ja kranaateilla. Pelkästään ensimmäisenä hyökkäyspäivänä he pudottivat 60.000 pommia ja 70.000 kranaattia.

Yrjö Norrena sotakuvia Kannakselta2 JP 5

Yrkki palveli Panssaridivisioonassa Jääkäripataljoona 5:ssä. Jääkäriprikaatissa, joka ajoi joka yö pyörällä 40-80 km ja aamuyöstä hyökkäsi etujoukkona vihollisen asemiin, valloitti ne sen kuin pystyi ja jalkaväki ja konekiväärit tulivat perässä.

Yrjö Norrena JP 5_0001

Seuraavana yönä sama juttu. Kuulemma kahteen kolmeen kuukauteen ei kukaan heistä juuri syönyt tai nukkunut, ainoastaan tappelivat keskittyneesti viimeisillä voimillaan.

Oli taisteluita, joihin lähdettiin aamulla 1000 miehen voimin, mutta illalla kun laskettiin eloonjääneet, saatiin luvuksi pahimmillaan vain 123.

Yrjö Norrena ampumapaikalla JP 5

Yrjö Norrena JP 5 (alakuvassa vasemmalla, ylhäällä edessä)

Esimiehiä kuoli ympäriltä niin, että lopulta Yrkki oli koko komppanian johtaja, vaikka oli arvoltaan vain alikersantti.

Sota oli niin hektistä ja sekavaa, että kukaan ei ehtinyt hoitaa muodollisuuksia. Tästä kertoo myös Suomen Armeijan tuhansien kuvien valokuva-arkisto: siellä ei ole juuri lainkaan kuvia kentältä vuodelta 1944.)

Nämä torjuntataistelut venäläisten pommikoneita vastaan tapahtuivat Äyräpäässä ja Vuosalmella kesä-heinäkuussa 1944.

Vihollisen ruumiita

Vihollisen ruumiita

Muonitus oli hankalaa. Syvälle sota-alueelle oli vaikea kuljettaa ruokaa. Soppamiehet kuolivat matkalla tai soppatykki tuli perille täynnä luodinreikiä. Imeskeltiin etupäässä kuivaa vanikkaa viikkotolkulla.

Yrkin joukkueessa jokaisella oli oma konepistooli ja ymmärrän jälkikäteen että he olivat  strategisesti tärkeä osa sodankäyntiä, vaikka hän ei mitään semmoista ikinä sanonut.
Veljeni sanoo, että Yrkki taisteli kenraali Lagusin joukoissa, mahdollisesti Aaverykmentissä, ja että Yrkistä on kuviakin joissain sotakirjoissa. Miksei hän ole pannut ylös missä kirjoissa?

Marski tarkastaa joukkoja

Marski tarkastaa joukkoja

Ihmettelen kyllä, miten tuossa melskeessä nuori (18-21-vuotias) ja pieni (160-senttinen) koltiainen osasi toimia ja pysyi vieläpä hengissä. Sitkeä äijä, ei voi muuta sanoa.

Kerran kuulemma Yrkki ja hänen kaverinsa jäivät vahingossa liiaksi etulinjaan, kun tuli perääntymiskäsky. Piti selviytyä avoimen niityn ja tien yli ennenkuin pääsisi metsän suojaan. Kaverin kanssa he möyrivät pitkin peltoa, pääsivät melkein tielle, kun sieltä yhtäkkiä tulikin ratsastaja. Yrkiltä oli ammukset loppu, joten hän maastoutui ja huusi kaverille ”Ammu jo!” Kaveri jäi epäröimään ”Jos se on oma?” ”Ei ole!” huusi Yrkki mutta silloin oli jo myöhäistä. Venäläinen oli ampunut Yrkin kaverin.

Yrjö Norrena (kuvissa keskellä) JP 5

Yrkki (kuvissa keskellä) JP 5

Tällaisia pätkiä minulle on jäänyt mieleen siitä vähästä, mitä isäni on suostunut kertomaan. Veljelleni kuulemma ei ole kertonut sitäkään vertaa. Sanoi aina vain, että ”en minä välittäisi niin ikäviä asioita muistella” ja meni pois.

Osaako joku kertoa lisää Jääkäripataljoona viidestä?

Ja sen Yrkki kertoi, miltä tuntui, kun sai kranaatinsirpaleet selkäänsä Vuosalmella 19.7.1944. Ei miltään, muulta kuin että ei pystynyt liikkumaan. Hän raahautui käsillään puun juureen ja kaivoi taskustaan peilin. ”Olin niin utelias, että halusin nähdä, miltä minä nyt näytän, kun olen haavoittunut.” Sitten hän ei muista seuraavilta parilta viikolta mitään.

Oli kuulemma kärrätty ruumiina sotasairaalaan, jossa oli ollut niin kiire leikata haavoittuneita, että ruumiit oli jätetty käytävälle. Sairaanhoitaja säikähti pahanpäiväisesti, kun kahden päivän päästä joku siinä kasassa äännähti. Se oli Yrkki. Hän vietti puolitoista vuotta sotasairaalassa ennenkuin hänestä saatiin taas toimiva ihminen.

Yrjö Norrena sotilaspassin sivuja

Yrjö Norrena sotilaspassin sivuja

Sitten Yrkki ”myi” invaliditeettinsa valtiolle eli otti sotainvalidieläkkeen kertakorvauksena ja opiskeli sillä rahalla itselleen ammatin – toki iltakoulussa, päivät hän oli töissä lentokonetehtaalla.

Sota vei häneltä viisi vuotta elämästä, ikävuodet 18- 23, sen jälkeen vielä useampi vuosi aherrusta, ennenkuin hän pääsi normaalielämään kiinni. Vaan ei muistellut pahalla, kiitollinen oli kun pääsi takaisin elämään.

Hän eli sitten pitkän ja hyvän elämän, poistui maailmasta 81-vuotiaana 10 vuotta sitten. Respect kaikki veteraanit <3

Yrjö Norrena JP 5_0002

Yrjö Norrena vetraani 70 v

 

 

 

 

 

 

Aiheet:

2 kommenttia artikkeliin "Veteraania muistaen"

  1. Jussi Kylliäinen sanoo:

    Vaula, eipä tiennyt naapurin nuori poika tämmöisestä mitään….kiitos muistoista!

    1. Vaula Norrena sanoo:

      Jussi, eihän siihen aikaan 70-luvulla ollut sopivaa puhua sodasta muutenkaan, YYA jne 😉