Kun tyhjensin äitini kellaria, löysin laatikollisen vanhoja koulukirjojani ja -vihkojani 1970-luvulta. Hämmästyin kovin. En ollut muistanutkaan, kuinka paljon senaikaisessa koulussa tehtiin kotitehtäviä ja vapaaehtoisia omia työkansioita.
Noin paksu ja perinpohjainen itse kirjoitettu ja piirretty kansio maantiedosta ja biologiasta! Vaivalla käsin kirjoitettuja tiivistelmiä opittavista aiheista sekä runsaasti niitä sivuavaa muuten vain kiinnostavaa lisätietoa sanoin ja kuvin.
Sen sijaan 70-luvun koulukirjat olivat tekstipitoisia, surkeilla mustavalkoisilla kuvilla varustettuja tiiviitä tiiliskiviä. Vastapainoksi olen leikellyt kotiin tulleet Valitut Palat ja käyttänyt harvat värikuvat täysimääräisesti hyödykseni koulukansioita tehdessäni.
Mietin, että onhan tuossa täytynyt jäädä jotakin mieleenkin, kun on omin käsin kirjoittanut, piirtänyt ja askarrellut oppiaineesta laajaa kansiota.
Omien tyttärieni nykykouluvihot sen sijaan ovat nopeista, pakollisista lyijykynämerkinnöistä tuskin puoleenväliin asti täytettyjä ruttuisia ruutuvihkoja. Tekstipowerpoint-monisteita lojuu rytyssä siellä täällä.
Koulukirjat taas ovat varsinkin värikkäitä ja hauskasti kuvitettuja verrattuna entisaikaisiin. Mitä tästä voidaan päätellä?
Opetuslautakunnassa eilen meille kerrottiin Vantaan peruskoulujen Oppimaan oppiminen– tutkimuksen tuloksista. http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/74425_web_kolmas_kuudes_yhdeksas.pdf
Yliopistotutkijat kertoivat, että tutkimus vahvistaa 2000-luvun Pisa-tuloksia.
Suomalaisten koululaisten osaaminen on heikentynyt merkittävästi 10 vuodessa kaikilla tutkituilla osa-alueilla: päättelytaidossa, matemaattisessa ajattelussa ja luetun ymmärtämisessä.
Jopa niin, että oppilaat osasivat tehdä aritmeettisia peruslaskutehtäviä paremmin 3. luokalla kuin samoja tehtäviä myöhemmin 6.luokalla. Yksinkertainen yhteen- ja vähennyslasku unohtui kolmessa vuodessa käytön puutteessa?’
Tutkijat nimenomaan käyttivät sanaa ’merkittävä’, kun kysyin kuinka iso tuo osaamisen heikennys on ollut. Kysyin, mistä se heidän mielestään johtuu?
He sanoivat, että arvelevat (ja korostivat että vasta arvelevat) koulussa oppimisen olevan vähempimerkityksistä nykylapsille, kun niin paljon oppimista tapahtuu muuallakin (= internetissä, tietokonepeleissä, harrastuksissa).
Ihmettelin mielessäni, koska jos lapsi oppii muualla kuin koulussa, niin oppiihan hän silloin kuitenkin – omatkin lapseni ovat pelanneet hulluna Lauri Luuranko-ja SIMS-pelejä, tuijottaneet telkkaria jne.
Kysyin kokeneen kouluvirkamiehen näkemystä: mistä voisi johtua, että koululaisten osaaminen on laskenut merkittävästi 2004-2014 välisenä aikana koko Suomessa?
Hän pohdiskeli varovasti, että ehkä vaivihkaa on tapahtunut jotain vaatimustason laskua koulussa, ja siihen koetetaan nyt tarttua uudella valtakunnallisella opetussuunnitelmatyöllä.
Muuten, opetusministeriö julkaisi tänään tuon uuden OPS 2016 luonnoksen kommentoitavaksi, käykääpä lukemassa ja kommentoimassa sitä täällä: http://www.oph.fi/ops2016
Voin hyvin uskoa, että kokenut kouluvirkamies on oikeassa.
Minusta esim. on näyttänyt, että nyt 19-vuotiaalla esikoisellani oli peruskoulussa enemmän kotiläksyjä kuin neljä vuotta nuoremmalla sisarellaan- vaan tähän asti olen selittänyt sitä lasten persoonaeroilla (kuopus on huoleton huitelija, esikoinen innokas paneutuja).
Entä jos kuopukselle tosiaan on annettu paljon vähemmän läksyjä koko ajan?
Yksi asia ainakin on varma. Heille molemmille on annettu paljon vähemmän läksyjä kuin minulle annettiin 1970-luvun koulussa.
En nyt ehdota, että pitäisi palata samaan. Mutta olen hirmu iloinen, että uudessa OPSissa lähtökohdaksi otetaan aktiivinen oppija, jota kannustetaan omien aivojen käyttöön, kaikenlaiseen uteliaisuuteen ja asioiden selvittämiseen, jopa kriittiseen ajatteluun.
Hieno homma, kyllä tästä vielä noustaan!
www.vaulanorrena.com
Next Post
Veteraania muistaen
pe huhti 25 , 2014
Suomen Armeijan kuva-arkisto on julkistanut harvinaisia värikuvia sodasta. Minä julkistan muutamia kuvia isäni Yrjö Norrenan sota-albumista, jospa joku osaisi kertoa niistä enemmän kuin minä? Yrkki lähti sotaan seikkailunhaluisena nuorukaisena, ilmoittautui palvelukseen alaikäisenä ja hyväksyttiin rintamalle nipinnapin 18-vuotiaana. Hänet määrättiin 25.9.1941 jalkaväkirykmentti 52:een, josta muodostettiin seuraavana vuonna Jääkäripataljoona 5. Tämä oli ilmeisesti kenraali Laguksen alla toiminut erikoisjoukko, jossa joka äijällä oli konepistooli – sen tehtävänä oli mennä aina sinne missä apua eniten tarvittiin, vallata asemia ja siirtyä sitten seuraavaan paikkaan. Yrkki […]
