Kun Suomi täytti 50 vuotta

1-vaulan-piirustuksia-70-081

Kun Suomi täytti 50 vuotta, olin 8-vuotias kansakoulun tokaluokkalainen Kaunisnurmen koulussa Kouvolassa.
Koulussa suhtauduttiin Suomeen, itsenäisyyteen ja 50-vuotispäivään hartaasti.

Piirustustunnilla piirrettiin pitkin syksyä Suomen ylpeydenaiheita: tuhansien järvien maata, metsiä, kansalliskukkia ja –eläimiä, urheilukisamenestyksiä ja itsenäisyyspäivän lippukulkueita.
Ylipäänsä yhteiskunnassa vallitsi ylpeys ja tyytyväisyys, kuinka hieno maa Suomi on ja erityisesti, kuinka arvokasta on itsenäisyys.

1-vaulan-piirustuksia-70-076 1-vaulan-piirustuksia-70-75-091 1-vaulan-piirustuksia-70-75-054 1-vaulan-piirustuksia-70-75-057

Vuosi oli 1967, innokas kaupungistuminen  ja modernisoituminen oli käynnissä.

Vallitsi valtava toiveikkuus tulevaisuudesta.
Elinkeinot muuttuivat kovaa vauhtia  ”maalaistyöstä toimistoon” – siinä nähtiin pelkkää hyvää. (Muistetaan, että vielä 1960-luvun alussa 2/3 suomalaisista sai toimeentulonsa maataloudesta)

Ensimmäiset etelänmatkat tehtiin, oikein lentokoneella. 
Uskaliaimmat tekivät, valtaosa toki vietti lomansa telttaillen pitkin koti-Suomea.
Moni perhe sai  ensimmäisen oman autonsa:  Zwickaun, Wartburgin tai onnekkaimmat Anglian.  Kunnes tuli Lada, talvisiin oloihin sopiva kansanauto kaikille.

1-vaulan-piirustuksia-70-082

Elämässä puhalsivat kaupunkilaiset tuulet.
Naisten crimplene-jakkupukujen helmat lyhenivät ensin, sitten he ottivat käyttöön herranen aika housut, vieläpä lantiosellaiset!
Lapset puettiin pallokuosisiin unisex- enstex- housupukuihin ja vakosamettitossuihin.
Miehet säilyttivät vanhat teryleenihousunsa tosin, oliko tämä enteellistä ylipäänsä?

Tuli muovi, kasvikset, sukkahousut ja suklaapatukat.

Muovi: ensimmäiset Sarvis-ahkiot talvileikkeihin, kotirouville muoviset kipot ja vahakangas – Etola, tuo modernin kuluttajan herkkukauppa.
Kasvikset: kurkun ja tomaatin lisäksi saatiin kauppoihin kiinankaali ja paprika. Kallista, mutta muodikasta.
Sukkahousut: ei enää kylmiä ja hankalia sukkanauhoja, vaan kätevät, nopeasti jalkaan sujautettavat sukkahousut!

Suklaapatukat: ennen oli vain pikkuinen Tupla, joka jaettiin puoliksi veljen kanssa kerran kuussa. Nyt markkinoille tuli ’jättisuuri’ Fami, ihanan makea ja ylellisen pehmeä – sen lapsi saattoi ostaa omilla viikkorahoillaan, jos raski tuhlata. Useimmiten ei raskinut, koska piti säästää Barbien vaatteisiin.
Barbiet!  Nekin tulivat 1967. Tumma ja vaalea, kumman haluaisit joululahjaksi?
Kaikki halusivat vaalean, joten jotkut joutuivat tyytymään tummaan, kun vaaleat loppuivat.

1-vaulan-piirustuksia-70-079

Lapselle – ja aikuisellekin – tuo kaikki välittyi ihanana elämänlaadun paranemisena.

Koko ajan tuli jotain uutta, johon tavallisellakin ihmisellä oli varaa.
Elämä helpottui uusien laitteiden ja materiaalien myötä.
Kehityskulku oli väistämättömästi  ikuisesti ylöspäin.

Eikö romanttista ajatella tätä kaikkea nyt, kun tulevaisuudesta luodaan lähinnä uhkakuvia?

Kun kaikenlainen paha näyttää medioiden mukaan eksponentiaalisesti lisääntyvän maailmassa?

On vaikea uskoa, että Suomi 100-vuotisjuhlissa päästäisiin samanlaiseen hartauteen, onnellisuuteen ja tulevaisuususkoon kuin 50 vuotta sitten oli.

Ehkä se on luonnonlaki?
Kun valtiot saavat ikää, ne arkistuvat?
Paitsi suurvallat, jotka aina vain jaksavat hehkuttaa omaa ainutlaatuisuuttaan.

1-vaulan-piirustuksia-70-080

Joka tapauksessa minulla on tästä kaikesta vähän haikea olo.

Oli niin hienoa kokea kaikenkattavaa tulevaisuususkoa koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan 80-luvun loppuun asti.

Käy vähän sääliksi omia lapsiani, joiden koulussa itsenäisyyspäivän juhlat ovat olleet ohimeneviä pikku numeroita, ikään kuin virallista pakkopullaa ilman sen juhlallisempaa sisältöä.

Silloin vuonna 1967 me valmistauduimme koko syksyn tuohon suureen itsenäisyyspäivän juhlaan.

Kuorot harjoittelivat, tähtioppilaat tankkasivat lausuntaesityksiään, opettajat hermoilivat osaavatko ne sitten varmasti kaiken täydellisesti.

Sitten oli kaikille koulun oppilaille Suomi-aiheinen ainekirjoituskilpailu.
Kirjoitin pitkän aineen suuren innoituksen vallassa.
Loppuun laitoin vielä mahtipontisen lauseen, jonka jo 8-vuotiaan aivoillakin ajattelin ylimakeaksi, mutta menköön, opettaja tykkää varmasti: ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka.”

1-vaulan-piirustuksia-70-078

Aineeni voitti ja valittiin luettavaksi koko koululle itsenäisyyspäivän juhlassa.
Sinä päivänä sain pukea päälleni Ruotsin serkulta saamani hienon tummansinivalkoisen mekon, vaikka muuten en välttämättä saanut edes kevätjuhliin hienoa mekkoa – ”kyllä sinulle välttää arkimekkokin”, äidillä oli tapana sanoa.

Ja minä ahdistuin ja häpesin silmät päästäni silloin, mutta tuona itsenäisyyspäivänä minun ei tarvinnut hävetä.

vaula 1970

Niin sain lukea aineeni koko koulun edessä ja se oli niin hyvä aine, että kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa, vai olisiko sittenkin vain koululaiset kasvatettu paremmin siihen aikaan 😉

Tähän on hyvä päättää tänäänkin.

Mitä pidemmälle elämäänsä elää, sitä tärkeämmäksi muodostuu se turvallisuuden ja kodin tunne, joka syntyy omasta maasta ja sen tavoista.

Mille ruisleipä tuoksuu ja maistuu.
Millaista on poimia mustikoita koko kuuma kesäpäivä äidin ja isän kanssa.
Millaista on kylmänä talvipäivänä luisteltuaan kolme tuntia varpaat ja sormet jäässä päästä sen jälkeen kotona kuumaan saunaan.
Millaista on syödä uunimakkaraa saunan jälkeen.  Asettua kylpytakissa sänkyyn lukemaan Anni Swanin Sara ja Sarri –kirjoja. Katsoa telkkarista Bonanzaa.

kyosti-ja-vaula-1967-torosti

Jakaa puolen litran tiikerijäätelöpakkaus neljään osaan juhlapäivän kunniaksi.
Jakaa pihapeleissä joukkueet yhteisellä päätöksellä niin että pienimmätkin harminkappaleet  otetaan mukaan.

Saada hyvästä todistuksesta rahaa ja ostaa sillä rahalla jotain itselle tärkeää.
Kävellä yksin kaupunkiin asti itse itsenäisesti ostamaan se tavara.

Saada ylipäänsä tehdä itse itseä koskevia päätöksiä, lapsenakin, koska tämän maan tavoissa sitä arvostetaan: itsenäisyyttä, itsepäisyyttä, ja omilla aivoilla ajattelemista.

Kiitos Suomi, että kasvatit minustakin tällaisen. <3

Vaula Norrena

Aiheet: